torstai 9. joulukuuta 2010

Tekstiviesti ja vastahakoinen keksijä

Suomen brandityöryhmän raportissa sivulla 89 on seuraava teksti:

"Ai minäkö? No ei sen niin väliä Vuonna 2002 Helsingin Sanomien
Kuukausiliite aloitti toden teolla tekstiviestien historian tutkimisen. Haastateltujen
joukossa oli vuonna 1952 Suomussalmella syntynyt diplomi-insinööri
Matti Makkonen, jolla oli vuosien kokemus matkapuhelintekniikan kehittämisestä.
Makkonen kertoi, miten kehitystyö oli edennyt, muttei nimennyt ketään
keksinnön isäksi. Monta haastattelua myöhemmin toimittajalle alkoi valjeta,
keneltä idea tekstiviesteistä oli peräisin. Ajatus oli tullut Makkoselta itseltään,
ja lopulta hän myönsi, joskin hieman vastahakoisesti, olevansa tekstiviestin
keksijä."

Tekstissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä ei ole otettu huomioon asian viimeisimpiä käänteitä, eikä se siksi anna oikeaa kuvaa tekstiviestin keksimisestä. Tieto 'suomalaisten keksimästä tekstiviestinnästä' on levinnyt vähitellen maailmalle ja saanut entiset kollegat penkomaan vanhoja asiakirjoja ja kaivamaan esille tapahtumien kulun kovien faktojen valossa. Tässä jälleen kerran täydellisempi tarina.

1. Teksti on lähes alkuperäinen radioviestinnän muoto, toista sataa vuotta vanha. Siirtomenetelmä oli kantoaallon pätkiminen ja koodina toimivat morse-aakkoset. Käyttöliittymä oli sähkötysavain ja kuulokkeet. Itsekin olen suorittanut asevelvollisuuteni viestijoukoissa ja sain jopa kuntoisuuslomaa saavuttamalla 80 merkkiä/minuutti anto- ja vastaanottonopeuden. Tekstiviestiä sinänsä ei radiosysteemiin enää kukaan voinut keksiä 80-luvun alussa.

2. 80-luvun alussa tehtiin pohjoismaisena yhteistyönä pohjatyötä tulevaisuuden matkaviestinjärjestelmään (FMK - Framtida Mobila Kommunikationer). Siinä lähtökohtana oli ISDN:n soveltaminen mobiilijärjestelmässä. Myös ISDN spesifikaatio tunnistaa tekstiviestinnän yhtenä palvelumuotona, vaikka ei käsittääkseni tunne senkaltaisia käyttösovelluksia kuin nykyisin tunnettu SMS on.
3. Kun eurooppalainen GSM-yhteistyö pääsi myöhemmin 80-luvun puolen välin tienoilla kunnolla vauhtiin ja kiinni konkreettiseen suunnittelutyöhön, siirtyi pohjoismaisten operaattoreiden panostus sinne ja sinne vietiin myös aiemman työn tulokset. Yksi pohjoismaisessa spesifikaatiossa tunnistettu palvelu oli tekstiviesti kaavailuineen sen toteuttamisesta verkon palveluna. On epäselvää, onko maininta tullut ISDN-spesifikaatiosta vai Helsingin Sanomille kertomamme suomalaisen aivoriihen tuloksena, kuten toimittaja Kati Juurus päätteli. Lisäkseni ideapalaveriin osallistuivat Seppo Tiainen ja Juhani Tapiola. Itse olen elänyt siinä uskossa, että aivoriihen tulos, ajatus pienestä matkapuhelimeen integroidusta 'tekstinäpeltimestä', siirtyi eteenpäin Juhani Tapiolan kautta silloin toimineeseen FMK-Marknad -työryhmään, jonka tehtävänä oli mm. koota tieto palvelutarpeista. Kukaan ei enää kymmenien vuosien jälkeen muista tapahtumia, eikä työryhmien dokumentaatiota ole tallella.
4. Samoihin aikoihin oli vastaavaa ideaa kehitelty myös ranskalais-saksalaisena yhteistyönä. Sitä, kumpi porukka oli ensin tunnistanut palvelutarpeen ja ottanut sen valmisteltavaksi tulevaisuuden järjestelmän ominaisuudeksi, on mahdotonta selvittää luotettavalla tavalla. Joka tapauksessa se tekninen tapa, jolla SMS on toteutettu, perustuu ranskalais-saksalaiseen valmisteluun, ei pohjoismaiseen. Koska ei voida mitenkään epäillä, että ranskalaiset tai saksalaiset olisivat kuulleet ideasta meiltä suomalaisilta, jotka toki idean saatuamme pidimme sen toteuttamista itsestään selvänä, ei ole oikein ottaa SMS:n keksimisen kunniaa itselle. Ei sitä oikein voi antaa muillekaan edellä kerrottujen seikkojen perusteella.


Tämän oikean tiedon tulisi olla myös suomalaisten tarinoiden pohjana. Muuten meistä kerrotaan samanlaisia vitsejä kuin Uspat Regoffista, venäläisestä keksijästä, jolla on maailman eniten patentteja. Melko monessa patentoidussa välineessä lukee US PAT REG OFF.

Suomen menestyksen ja suomalaisten imagon kannalta on tärkeää, että olemme avoimin mielin ja innolla mukana kansainvälisissä yhteisöissä. Siellä on parempi arvostaa korkeimmalle yhteistyön tuloksia ja nähdä omat panostukset, suuret ja pienet, niiden osana. Usein tarpeen tunnistaminen on isompi innovaatio kuin se tapa, jolla tarve tyydytetään. Kyllä siitäkin voi olla ylpeä.

Ei kommentteja: